tiistai 31. heinäkuuta 2012

Mysteerirehu ja perunalyriikkaa

Sarjassammme kauniita mutta mysteerisiä kukkia,
näitähän pukkaa näköjään pitkin poikin pihaa.
Mikähän tämä vesitynnyrin takaa esiin pyrkivän
kasvin lajike on ?

   

Ja nyt sitä lyriikkaa:

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea.
Perunan kun suuhun vie, sille alkaa pitkä tie, vatsassa sen paras paikka eikös lie?
Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa, suureksi saa meidät pieni peruna.
Hei, hei peruna!
Hei, hei peruna!

Tästähän voidaan tehdä se päätelmä, että meidän varhaisperunat
(juu tiedän, hiukan ollaan juhannuksesta myöhässä..)
ovat nostokunnossa !
Yläkuvassa mittasuhdetta antaa allekirjoittaneen isovarvas.

Tomaatin surkeaakin surkeammat taimetkin
päättivät ryhtyä kukintapuuhiin näin loppukesästä.
Sitä yhtä tomaattia odotellessa :)

     

Puutarhassa kasvaa yllättäen
myös kaksi kirsikkapuuta.
Kauniita ovat, mutta lienevätkö
syömäkelpoisia ?
Nimimerkillä En Aio Kokeilla Jos Joku Ei Varmasti Tiedä



Köynnösruusu Sympathie
kukkii näin kauniisti, vaikka pieni vielä onkin.



Sympathiella on vielä pitkä matka
seinälle kiipeilyyn.
Sitä odotellessa seinällä kiipeilee
kummalliset pelkkää pituutta kasvavat
pelargoniat.


Pongo ja tänä kesänä
istutettu nurmikko,
entiseen ryytimaahan istutettu.



Valehtelin muuten viime postauksessa.
On niitä vadelmia enemmän kuin ne kaksi, ihan
parissa päivässä ovat ilmestyneet.
:)


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Voi mahoton...

.... tätä kukkien määrää :)
Runsas viikko pois Torpalta ja johan
on väriä pitkin pihaa.
Ja nurmikko on kainaloihin asti, mutta ihmetellään
sitä tuonnempana..

Keltainen Peace - ruusu ehti nuppunsa avata ja sulkea poissaolon
aikana, joten nyt ei siitä ihanuudesta ole kuvaa.
Mutta yllättävää on se, että valkoinen Iceberg teki
näin monta kukkaa ja nuppujakin vielä löytyy !
Nämä raukat kun saivat kirvahyökkäyksestä
komeasti nokkaansa ja olin varma että kukkia ei tule ollenkaan.


Punainen tertturuusu Nina Weibull teki myös komeat kukat.
Oikeassa yläreunassa nuppuilee köynnösruusu Sympathie.


Kesäkuussa laitoin multaan paljon erinlaisia kukkien siemeniä
ja nyt alkaa kukkamaalla tapahtua.
Suurin osa on siemensekoitepusseista, joten kukkien lajeista ei ole
tietoa, riittää että kauniita ovat :)
Ja onhan siellä seassa toki ruiskaunokki, sen minäkin tunnistan.


Marjasatoakin näyttää tulevan, vanhoista leikkaamattomista puskista.
Punaista viinimarjaa reilusti, mustaakin jonkin verran sekä karviaista.
Ja kaksi vadelmaa. Siis kaksi.
Pistin suuhuni. Nam.


Elokuu tuo tullessaan näköjään helteitä, sekä pienen elämänmuutoksen.
Miellyttävän sellaisen.
Matkaa kanssani tässä elämässä tekee sairaus, jonka takia
joudun / saan jäädä osittaiselle eläkkeelle. 
Sairaus ei parane mutta sen kanssa pystyy elämään ja nyt minulla
on mahdollisuus elää hiukan enemmän arjesta ja sen ihmeistä nauttien mutta 
samalla tehden edelleen minulle tärkeää työtä.

Hyvää kesän jatkoa kaikkille!
Vai pitäisikö sanoa kesän alkua....?
:)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Maalia. Ja kukkia. Tietty.

Piti pari päivää Torpalla ihan vaan olla ja rentoilla.
Yksikseen.
Vaan mitäs huomaankaan tekeväni...
Maalaavani eteisen puolipaneelia.
Johan tässä jo tovi menikin puutarhassa
puuhastellessa, oli aikakin
tarttua pensseliin.
Kun sain sen pensselin pois terrierin suusta :)

Eteinenhän näytti viime vuonna tältä (klik).
Puolipaneeli sai nyt pintaansa mattapintaista aavistuksen
beigeen taittavaa vaaleaa maalia.
Kattokin maalataan, mutta ei minun toimestani.
Lattiahan jää kuluneeksi, tykkään tuosta siniharmaasta kovasti.


Ensimmäinen maalikerros ei vielä peittänyt kunnolla,
tässä kohdassa mulle iskee aina epätoivo...



... vaan toisella mallikerroksella saa aina ihmeen aikaan
ja pinnasta tulee kuin tuleekin ihan nätti :)


Eteisen takaseinällä oleva ovi  taitaa kaivata pintaansa
myös uuden maalin, muut ovet pysyvät siniharmaina.


Täytynee hiukan miettiä näitä ikkunankarmejakin, josko
nekin tarvitsevat uuden maalin pintaansa.
Ja jonkinlaiset verhotkin pitäisi kai laittaa.


Aitta on jäänyt tänä kesänä ihan paitsioon.
Saatiinhan se sentään kesän alussa tyhjennettyä romusta ja
jonkinlainen kesähuone siitä oli tarkoitus laittaa.
Saattaapi olla että tämä projekti jää ensi kesään.


Sitten on tämä mysteerikasvi, josta jo viimeksi oli kuvaa.
Nyt sitä on paljon (eli on kai jonkinsortin rikkavehka?) ja
se kukkii paljon.
Mikähän tämä rehu on ?


Ruusutarha (kutsun sitä edelleen sellaiseksi vaikka ei
se vielä sellainen ole) on kohta saamassa ensimmäiset kukkansa.
Vähänkö harmitti lähteä kaupunkiin tiivistä työviikkoa viettämään'
kun ruusut ovat ihan justiinsa aukeamassa !
Myös Kuutamohortensia teki kauniit valkoiset kukat.


Ollaan säästetty pala ihanaa kukkaniittyä kanalan päätyyn. 
Perhosia täynnä.


Ja eteisessä kukkii maljakoissa.




:)



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Punainen kuin......

... tomaatti.
Juu ei ole.

Joku saattaa muistaa, että kevättalvella sain istutushepulin ja
erinlaisia tomaatintaimia oli näin paljon.
Vaan mites kävikään.
Ensikertalaisen taidot eivät lannoituksista ja mullanvaihdoista
huolimatta riittäneet (tämänhän mää jo arvasinkin
etukäteen..) ja vain muutama tomaattirukka
yrittää kanalan seinustalla kärvistellä.
Jos näistä joku pienenkin hedelmän vielä saa aikaan niin
ihmettelen :)
Kollaasissa vasemmalla siis tomaatit, muissa ruuduissa
kukkamaalta, paprikaa ja salaatteja.  
Salaatti viljeltiin vasta pari viikkoa sitten.


No se mikä pihalla punertaa tomaatin sijaan on ihana moponi.
Työmatkojen kulkuneuvoksi kaupunkiin tarkoitettu,
maalla harjoitellaan.
Olen viimeksi mopoillut vuonna -87, kerran ja silloinkin suoraan ojaan.
Nyt sujuu skootterointi jo mukavasti, saattanen uskaltaa
kaupunkiliikenteen sekaan lähitulevaisuudessa!



Pottumaalla kasvaa mukavasti, meidän potut eivät ole onneksi tukehtuneet veden alle.
Yrttilootassa vasta pari viikkoa sitten alkunsa saaneet pinaatti, tilli ja persiljakin
pukkaavat ylös mullasta.

Ja ensimmäiset metsän ihanuudet eli kanttarellit on pongattu ja syöty.
Herkkua :)


Kanalan päädyssä aloittaa kukintaansa taas minulle vieras puska.
Tietääköhän kukaan tälle nimeä?
Tässä kukat vielä nupussa, pitänee ottaa uusi kuva kun kukka on kunnolla auki..



Päivänkakkaraa (vai onko tällekin olemassa joku virallisempi nimi?)
on niityt ja ojanpientareet täynnä.
Punaista viinimarjaa saataneen mukavasti (jos ei linnut ehdi ensin)
vaikka puskat ovat leikkaamatta monen vuoden ajalta ja olin aika
varma etteivät marjaa jaksa tehdä.



Tämän puskan yli ollaan enemmän tai vähemmän vahingossa
ajeltu ruohonleikkurilla koko alkukesä.
Anoppi tiesi kertoa sen olevan leimu ja kukkivan kauniisti.
Ollaan nyt yritetty olla tuhoamatta sitä enempää.


Hyvää kesän (kai sitä sellaiseksi pitää kuitenkin kutsua)
jatkoa kaikille !





tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ruusutarhassa tapahtuu

No ehkä määritelmä "ruusutarha" on vielä
liioiteltu Torpan pihalla olevasta viritelmästä,
mutta yhtä kaikki, kukintaa siellä on odotettavissa :)

Olen nyt taistellut kirvoja vastaan aseenani Toluliuos, enää ajoittaisia vieraita
nähtävissä.

Nina Weibull on tehnyt useamman tummanpunaisen nupun.


Keltainen tertturuusu Peace on tehnyt
vain kaksi mutta reilunkokoista nuppua.


Pihan perällä kukkii kauniisti joku perinnelajike.
Tämä heppu on kova leviämään.



Omenapuissakin on jo pienet raakileet.
Apua, kesä on kohta ohi....


Pionin kukinta pihamaalla alkaa olla loppusuoralla.
Pitkät varret taipuilevat kukkien painosta,
pelastan vanhoihin lasipulloihin ja vaaseihin
niitä eteisen pöydälle.


Sitten tarvitaan tunnistusapua:
Ensimmäisessä kuvaparissa puskaa ja
puskan kukintaa, Torpan päädystä pongasin.
Onkohan kyseessä rikkarehu vai harvinainen 
perinnekasvi?


Puutarhassa on vieras puu.
Kovin on hoitamaton ja ruokoton,
mutta nyt yllätti kukkimalla kauniilla valkoisilla kukilla.
Mikähän tämä puu on lajiltaan, joku koristepuu?


Suklaamuffinseja.
Mansikkavaahdolla.
Marianne-rouheella.
Nam.



sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesälomakollaasi x 3

Kesäloman viimeinen päivä.
Sen kunniaksi tunnelmia kesäkuulta.
Joukossa maisemaa, ruokaa, kukkia,
Miehen ja kummitytän yhdessä nikkaroima
linnunpönttö ja löytyypä joukosta myös kesän ainoa kuva
minusta kesämekossa. Tai oikeastaan mekon helma
ja siihen erittäin trenditietoisesti yhdistämäni
vihreät maalitahraiset crocksit.




Vaikka Torppa ja sen puutarhan kunnostaminen ja ylläpito
haukkasivatkin suuren osan lomapäivistä, ehdin näköjään lukea kirjallisuuttakin
ihan kiitettävästi, kuukaudessa.
Kuvan pinosta vain yksi on lukematta ja siitä näyttää vielä
 puuttuvankin yksi luettu.
Se puuttuva on Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.
Loistava :)

Heinäkuu vielä täysillä töitä,
katsotaan minkälaista muutosta Elokuu tuo tullessaan...
Nauttikaa kaikki lämpimistä päivistä
(joita nyt tietenkin on luvattu kun minä menen töihin....)